Päätimme pienryhmässä, että pelaisimme kaikki jotakin lautapeliä.
Ensin mielessäni oli pelata Rappakaljaa, mutta kuinkas ollakaan aikuisia
pelikavereita ei ilmoittautunut vapaaehehtoisiksi pelikavereiksi eikä tarkemmin
ottaen edes pakotettuna. Onneksi omiin lapsiin voi aina luottaa, mikäli mielii
pelikaveria. Yksi ehdoton suosikki lautapeleistä on Richard Scarryn Touhukas Lentokenttä. Vaikea sanoa, mikä pelissä
on niin kiehtovaa, mutta voisin ainakin uskoa, että osan kiitoksesta saa
kuvitus ja yksinkertaiset säännöt. Pelin idea on, että pitää saada lennätettyä
mahdollisimman monta matkustajaa mahdollisimman nopeassa ajassa eri
lomakohteisiin, joista mukaan saa eriarvoisia matkamuistoja (pisteitä). Noppaa
on kaksi, joita heitetään lennonjohtotornia pitkin yhtä aikaa alas (mikä muuten
on aika kätevää lasten kanssa, että niitä ei tarvitse joka kierroksella hakea
erikseen milloin pöydän alta tms. paikasta). Toisessa nopassa on matkustajan
kuva ja toisessa lentokoneen kuva. Vain toista noppaa saa käyttää eli joko
päättää haluaako lastata matkustajan koneeseen vai lähteä viemään heitä
lomakohteisiin. Peli kehittää siisalkeellista strategista ajattelua. Mietin voisiko
tästä jalostaa peliä myös ammatillisesti. Pelimekaniikka pysyisi samana, mutta
tarina ja symbolit vaihtuisivat. (HannaR)
Lisätietoja pelistä mm. Tactic:n sivuilta: http://www.tactic.net/product.php?Product_number=40461&category=1&lang=FIN&kuvanro=2&k1=1&k2=&k3=0
Sinä pääsit heti lastesi kanssa asian ytimeen pelissä. Rentouttavalta kuullostava seurapeli, jossa tärkeitä asioita kuten ympäristö peliä pelatessa, otettu huomioon, kuten noppa. :-)
VastaaPoista