Viimeinen tehtävä

1. Mikä on peli?
   Peli on ihmisten välinen kommunikointi muoto, jossa otetaan mittaa toisista tai mitataan omaa kykyä suoiutua tietyistä asioista. Pelillä on aina säännöt, alku ja loppu. Pelin lopuksi etsitään voittajat ja häviäjät.
   Pelaaminen vaatii pelaajilta halua voittaa eli kunnianhimoa. Päämäärä on, joko olla parempi kuin joku toinen tai voittaa itsensä eli olla parempi kuin ennen. Pelin avulla voi oppia uusia asioita kuten esimerkiksi ristisanapeliä tehdessään. Kun eteen tulee sana, jota ei tiedä, täytyy se etsiä joko kartastosta, kalenterista tai tietosanakirjoista (nykyään netistä). Täten oppii uusia asioita vähän vahingossa.
   
   
2. Mitä ovat oppimispelit?
   Oppimisipelien avulla haastetaan ihmiset kilpailemaan parenmuudesta ja samalla kehittämään taitojaan halutussa asiassa. Oppimispelien laatijoilla on oltava selvä käsitys, mitä asioita pelaajan pitää oppia. Muissa peleissä oppimisprosessia ei korosteta ja se saattaa olla pelkästään ajanvietettä (kuten pasianssi) tai sekä oppimista että ajanvietettä kuten jalkapallo, jossa voi nauttia liikunnasta, mutta samalla oppii kehon hallintaa sekä yhteisöllisyyttä.
   
   
3. Mitkä ovat pelien mahdollisuudet oppimisessa ja opetuksessa?
   Pelien avulla voi tehdä opetuksesta vaihtelevaa. Toisaalta kaikki eivät pidä pelaamisesta varsinkaan toisia vastaan, joten opetuksen pelillistäminen saattaakin kääntyä näiden oppilaiden kohdalla päinvastaiseksi kuin on ollut tarkoitus.
   Tietyssä mielessä koko elämä on peliä. On ensin perheen sisäiset säännöt, joiden mukaan tulee jäsenten pelata, jotta pääset toivottuun tulokseen. Esim. sisarusten välillä saattaa olla jatkuva kilpailu. Jos toinen rähjäämällä yrittää saada uudet kengät, toinen voi mielistelemällä saada ne. Toisessa perheessä vanhemmat näkevät läpi tällaisen käytöksen ja osaavat paremmin paneutua lastensa elämään, eivätkä vertaile näitä keskenään, vaan kohtelevat heitä yksilöinä.
   
   
4. Miten oppimispelejä käytetään opetuksessa? 
   Itse asiassa opetus varsinkin lapsilla perustuu paljolti pelaamiseen ja leikkimiseen. Jo pelkkä oppitunti on sinänsä jo peli. Opettajan kysellessä päivän aiheesta, oppilaat vastaavat. Se joka vastaa oikein saa ”pisteen”: joko kehun tai ehkä jotain konkreettistakin. Voidaan antaa myös laajempi kirjoitustehtävä, jonka sääntöinä on montako riviä pitää kirjoittaa ja mitkä asiat annetusta aiheesta täytyy löytyä. Oppilas kirjoittaa aineen anetusta aiheesta. Ne, joiden aineet ovat oikein sääntöjen mukaisesti saavat palkinnoksi ehkä tarran.
   Varsinaisen peli-nimeä opetuksessa käytetään tiettyyn asiaan suunnitelluista tietokonepeleistä, korttipeleistä tai vaikkapa palapeleistä. Urheilupelit ovat kaiketi kaikkein tunnetuimpia opetukseen käytettyjä pelejä. Jalkapallo, jääkiekko, lentopallo jne kehittävät niin fyysisiä taitoja kuin myös tiimityöskentelyä. Pelkkä kirjasta tai netistä tiedon hankkiminen ei innosta kaikkia tai ehkä eivät pysty yksinkertaisesti kauaksi aikaa keskittymään lukemiseen. Jos tiedon hankinta liitetään fyysiseen liikuntaan (esim. tietorastit luonnossa), se saattaa painua paremmin mieleen ja innostaa ehkä etsimään itse lisätietoa aiheesta.
   
   
5. Mitä vaiheita ja prosesseja oppimispelien suunnitteluun ja valmistukseen kuuluu?
   Suunnittelun pohjana on tarve saada jokin oppimiskokonaisuus tai tietty osa-alue pelillistettyä. Suunnittelussa on myös huomioitava, minkä ikäisille ja minkä tasoisille henkilöille peliä tehdään. Jos suunnittelee kovin laajaa tai kovin isolle ryhmälle suunnattua peliä, olisi hyvä ottaa suunnitteluun mukaan muitakin alan asiantuntijoita.
   Ennen kuin lähtee ”keksimään pyörää” uudestaan, pitää selvittää, olisiko markkinoilla jo mahdollisesti valmis konsepti halutulle pelille. Tai ehkä löytyy peli, jota voisi vähän muokkaamalla saada toimimaan halutussa kontekstissa.
   Minkälainen peliväline sitten valitaan? Tehdäänkö peli yksin opiskeluun, kaksinpeliksi, ryhmien välisiksi vai joukkuepeliksi. Näissä asioissa vaikuttaa paljon se, mistä aiheesta ja mille tasolle peliä suunnitellaan. Myöskin pelivälineillä on suuri merkitys samoin kuin, missä peliä tullaan pelaamaan.
   Tietokonepelejä ei kannata suunnitella olosuhteisiin, joissa koneita on vähän käytettävissä tai pelaajilla ei ole tarvittavaa osaamista. Isojen ryhmien kanssa on mietittävä tarkkaan, pystyykö pelin ohjaaja pitämään ryhmän hallinnassa, jotta kaikki pystyvät osallistumaan ja pelistä on hyötyä kaikille.
   Kun on selvillä aihe, ympäristö, kohderyhmä ja hyvä peli-idea, aloitetaan pelin valmistus. Jos on päädytty lautapeliin, korttipeliin tai muuhun askartelua vaativaan peliin, on hyvä etsiä henkilö tai taho, joka kykenee pelin valmistamaan. Jos itsellä löytyy kädentaidot työhön, niin hyvä, mutta harvalla on. Tietokonepohjaisiin peleihin täytyy löytää jostain ohjelmoinittaitoinen henkilö sekä hyvä olisi myös ottaa huomioon visuaalinen ulkonäkökin. Nimittäin ohjelmoijalla ei välttämättä ole taiteellista silmää!
   Pelin suunnittelu ja toteutusvaiheessa olisi koko ajan pidettävä mielessä budjetti. Rahaa harvoin on ylenmäärin, joten on tarkkaan mietittävä, mitkä kohdat prosessissa ovat niitä pääkohtia, joihin on pakko satsata ja missä kohdassa voi tehdä kompromisseja.
   
   
6. Miten oppimispelejä toteutetaan? 
   Lienee kysymys tarkoittaa sitä, missä oppimispeljä käytetään? Niiden käyttöhän on hyvin laaja ja jo monessa kohdassa tätä kurssia olen todennut, ettei aihe ole mitenkään uusi. Niitä on käytetty liikunnan, kielten, matematiikan, maantiedon ym. opiskelussa. Muistia, jonkun tietyn alan nippelitietoutta voi harjaannuttaa pelien avulla. Pelit soveluvat niin lastentarhaan kuin vanhainkotiinkin. Monet pelit ovat sekä oppimista että hauskanpitoa varten.
   

7. Kuinka opiskelija voi itse hyödyntää oppimispelejä osana omaa toimintaansa?
   Tietokoneaika vallankin on tuonut opiskelijalle suuren mahdollisuuden opiskella itsenäisesti. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että ensin tutustutaan annettuun materiaaliin, sitten vastataan koneella kysymyksiin, joihin lopuksi löytyy oikeat vastaukset. Osion tyydyttävästi suorittamisen jälkeen pääset seuraavaan osioon jne.