Matemaattinen korttipeli jossa haettiin kolmella kortilla
yhdellätoista ja kolmella jaollisia lukuja. Esiteltäessä ensimmäinen ajatus
pelistä oli, että jaksaakohan tämä innostaa mutta saadessani kortit käteen peli
muuttui todella mielenkiintoiseksi ja innostavaksi. Peli oli ”koukuttava” ja
sitä oli hauska pelata. Tällaisella pelillä voisi saada esimerkiksi yläaste
ikäiset, joita ei matematiikka kiinnosta tykästymään aiheesta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste korttipeli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste korttipeli. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 17. kesäkuuta 2015
torstai 9. huhtikuuta 2015
Pasianssi päivän päättää...
Ja niinhän siinä kävi että päivän päätteksi piti kaivella koneesta pasianssi ja kokeilla sitä vielä ennen nukkumaan menoa. Ja sanonpahan vaan että ihan kakka peli se on, silloin kun se ei mene läpi. Mikon korttipeli oli paaaaljon hauskempi!
Kyseessä siis tietokoneessa sijaitseva korttipeli, jota pelataan yksin. Vaikka koira urisisi vieressä, tarjoaisi lelua, huitoisi sinua tassulla ja koittaisi saada sinua leikkimään. Kortteja naksutellaan ja koitetaan saada peli läpi löytämällä tietyt kortit oikeaan aikaan ja järjestämällä kortteja tiettyyn järjestykseen.
Tätä peliä voi käyttää alalla kuin alalla sellaisena aivojen nollaustyönä. Tiedättehän, kun oikein stressaa ja ajatukset pyörii samaa rataa, tällainen peli auttaa katkaisemaan hedelmättömän stressikierteen aivoissa ja vapauttaa aivot hetkelliseen lepoon. Töitähän ne tässäkin tekevät, mutta se on ihan eri aihepiiristä ja siten vapauttavaa.
Kaupan alan opiskelijoille tämä toimisi hyvin esimerkiksi todella stressaavan opintojakson nollaajana, esimerkiksi esitelmien pitämisen jälkeen. Hetken istuminen ja keskittyminen johonkin täysin muuhun tuottaa meditatiivisena toimintona palauttavan hetken. Ainakin minun kokemukseni mukaan.
Kauniita unia ja huomenna nähhään!
Kyseessä siis tietokoneessa sijaitseva korttipeli, jota pelataan yksin. Vaikka koira urisisi vieressä, tarjoaisi lelua, huitoisi sinua tassulla ja koittaisi saada sinua leikkimään. Kortteja naksutellaan ja koitetaan saada peli läpi löytämällä tietyt kortit oikeaan aikaan ja järjestämällä kortteja tiettyyn järjestykseen.
Tätä peliä voi käyttää alalla kuin alalla sellaisena aivojen nollaustyönä. Tiedättehän, kun oikein stressaa ja ajatukset pyörii samaa rataa, tällainen peli auttaa katkaisemaan hedelmättömän stressikierteen aivoissa ja vapauttaa aivot hetkelliseen lepoon. Töitähän ne tässäkin tekevät, mutta se on ihan eri aihepiiristä ja siten vapauttavaa.
Kaupan alan opiskelijoille tämä toimisi hyvin esimerkiksi todella stressaavan opintojakson nollaajana, esimerkiksi esitelmien pitämisen jälkeen. Hetken istuminen ja keskittyminen johonkin täysin muuhun tuottaa meditatiivisena toimintona palauttavan hetken. Ainakin minun kokemukseni mukaan.
Kauniita unia ja huomenna nähhään!
Matikkapeli (Mikko)
Mikko palautti mieleen miten verraton vanha kunnon korttipeli voikaan olla, tällä kertaa matikan opetuksessa. Alkuun olin kohtuullisen kauhuissani, kun en ihan täysin ymmärtänyt mitä pitää laskea. Kun selvisi, että kädestä piti löytää pöytään kortti, joka tekisi kaikki pöydän kortit yhteen laskettuna joko 3 tai 11 jaollisia, helpotti hiukan ja lopulta kun tikkejä alkoi kertyä, jopa innostuin. Kortteja pöydässä oli kolme ja pelaajia oli kolme ja
On huolestuttava miten laskusäännöt ja kaavat ovat unohtuneet, kun niitä ei ole käyttänyt. Nyt ehdottomasti korttipakat esiin ja pelaamaan. Jotta vastaavia päässälaskutaitoja edellyttäviä pelejä osaisi suunnitella, ei auta kuin pelata.
Se, että pelasimme tavallisilla korteilla, lisäsi pelin viehättävyyttä. Ryhmän jäsenet voivat auttaa toisiaan tarvittaessa ymmärtämään pelin logiikan.
Erittäin käyttökelpoinen.
On huolestuttava miten laskusäännöt ja kaavat ovat unohtuneet, kun niitä ei ole käyttänyt. Nyt ehdottomasti korttipakat esiin ja pelaamaan. Jotta vastaavia päässälaskutaitoja edellyttäviä pelejä osaisi suunnitella, ei auta kuin pelata.
Se, että pelasimme tavallisilla korteilla, lisäsi pelin viehättävyyttä. Ryhmän jäsenet voivat auttaa toisiaan tarvittaessa ymmärtämään pelin logiikan.
Erittäin käyttökelpoinen.
maanantai 6. huhtikuuta 2015
lauantai 4. huhtikuuta 2015
keskiviikko 1. huhtikuuta 2015
Mustaa Maijaa
Eilen pelattiin sitten porukalla mustaamaijaa. Pelin kaikki varmaan tuntevat eli kyse on korttipelistä. Ideana se, että yksi pelaajsta häviää eli se, jolle jää käteen pata rouva. Säännöt eivät ole monimutkaiset. Tavallinen korttipakka jaetaan pelaajien kesken niin, että jokaiselle tulee 5 korttia. Jakaja kääntää valttikortin ja jättää loppu pakan pöytään. 1. pelaaja tarjoaa toiselle pelaajalle samaa maata olevia kortteja maksimissaan viisi. Jos toinen pelaaja voi ne kaataa eli häneltä löytyy samaa maata olevat kutakin korttia arvokkaammat kortit, hän voi ne kaataa. Valttikortit kelpaavat kaatamaan, minkä tahansa kortin. Kortteja otetaan pakasta lisää, aina kun niitä puuttuu eli kädessä pitää olla viisi korttia. Jos tarjotulla pelaajalla ei ole kaatamiseen sopivia kortteja, hän joutuu nostamaan tarjotut kortiti käteensä eikä hän voi tarjota korttejaan eteenpäin. Pata akka on ainoa kortti jota ei voi kaataa ja se, jolle se viimeksi jää on pelin hävinnyt.
Meitä oli seurue, jossa oli 5 pelaajaa tai oikeammin neljä. Minä, mieheni, tyttäreni ja hänen puolisonsa sekä 4-vuotias Jere. Jere ja äitinsä pelasivat yhdessä, sillä poika halusi niin.
Pitkästä aikaa oli kiva pelata korttia ja viettää aikaa perheen kesken. Pelissä etsitään häviäjää, muiden järjestyksellä ei ole väliä. Olen elämässäni pelannut paljon korttipelejä nuorena ja se on oivallinen tapa viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa. Panoksista en ole halunnut koskaan pelata, sillä pelaaminen on tilanne, jossa herja lentää ja pidetään muutenkin hauskaa, mutta siitä ei pidä tehdä liian vakavaa.
Jerellekin tämä oli oivallinen tapa opettaa yhdessä olemista eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten kanssa ilman, että kukaan pitkästyi tai tunsi itsensä syrjityksi. Välillä yksi hävisi, välillä toinen ja näin voitiin lapsellekin näyttää, että hauskaa voidaan pitää samalla kuin "naljaillaan" toisillemme eikä aina voi voittaa, mutta pääasia ei ole tulos vaan yhdessä vietetty aika.
Meitä oli seurue, jossa oli 5 pelaajaa tai oikeammin neljä. Minä, mieheni, tyttäreni ja hänen puolisonsa sekä 4-vuotias Jere. Jere ja äitinsä pelasivat yhdessä, sillä poika halusi niin.
Pitkästä aikaa oli kiva pelata korttia ja viettää aikaa perheen kesken. Pelissä etsitään häviäjää, muiden järjestyksellä ei ole väliä. Olen elämässäni pelannut paljon korttipelejä nuorena ja se on oivallinen tapa viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa. Panoksista en ole halunnut koskaan pelata, sillä pelaaminen on tilanne, jossa herja lentää ja pidetään muutenkin hauskaa, mutta siitä ei pidä tehdä liian vakavaa.
Jerellekin tämä oli oivallinen tapa opettaa yhdessä olemista eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten kanssa ilman, että kukaan pitkästyi tai tunsi itsensä syrjityksi. Välillä yksi hävisi, välillä toinen ja näin voitiin lapsellekin näyttää, että hauskaa voidaan pitää samalla kuin "naljaillaan" toisillemme eikä aina voi voittaa, mutta pääasia ei ole tulos vaan yhdessä vietetty aika.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)