Mineä eskarilaisen kanssa

Minekrafti eli Mine Craft

No nyt se iloonnijaautuus sitten koitti meidän eskarilaiselle, kun äiti asettautui yhdessä pleikkarin ääreen pelaamaan ”Mineä” eli Mine Craftia. Sain suositukset seiskaveeltä, että kannattaa aloittaa luovalla tilalla. En tarvinnut opetustilaa ollenkaan, sillä sain rinnalleni asiantuntijan kertomaan mitä pelissä pitää tehdä.

Eskarilainen pelaa peliä niin, että hän rakentaa maailmaan erilaisia taloja, eläinaitauksia, tunneleita, räjähdyksiä ja ties mitä muuta. Sain opetella talon rakentamista. Siinä ajassa kun olin saanut rakennettua talooni perustukset, tyttärelläni oli jo tehtynä linna kotipihoineen ja eläimineen…

Tässä tilassa peli opettaa suunnittelemista, avaruudellista hahmotuskykyä, yhteistyötaitoja, erilaisia rakennusmateriaaleja näin esimerkiksi. (”Äiti, mää voin poimia sulle tuon palikan jonka sää äsken vahingossa puotit.”) Jos haluaisin hyödyntää tätä peliä opetuskontekstissa, kaupan alaan perehtyvien opiskelijoiden keskuudessa, uskoisin pelissä olevan siihen potentiaalia. Sen avulla voisi konkretisoida yhteistyön merkitystä osana tehokasta toimintaa, kaupankäynnin logiikoita ja markkinataloutta.

Vajaan tunnin opetussession aikana minulle näytettiin, kuinka Mine Craftissa talo syttyy palamaan, jos talon sisälle jättää tulen itsekseen palamaan. Toisenlaista todellisuutta puolestaan olivat kaikenlaiset yölliset möröt, joita siellä pimeän tultua liikkui. Kentästä saattoi hyvällä onnella löytää salakäytäviä ja niitä pitkin pääsee erilaisiin maailmoihin.

Pelin vahvuus lienee siinä, että se on sovellettavissa moniin eri ikätasoihin. Lapset voivat pelata luovassa tilassa, jolloin mitään pahaa ei pääse tapahtumaan. Aikuiset voivat kisata aikaa ja pimeän tuloa vastaan ja koettaa rakentaa itselleen suojaa. Käsittääkseni peliä voi pelata myös verkossa, toisia pelaajia vastaan. 

Olen päässyt tutustumaan peliin vain pintaraapaisuna, koska pelasimme luovassa tilassa. Se oli tarpeeksi turvallisen tuntuinen ensikertalaiselle, mutta myös seitsemänvuotiaalle.