sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Pelaa peliä - jääkiekko

Jälleen epävarmana meneeköhän tämä oikeaan paikkaan mutta en huomannut että olisin voinut mitään alasivuakaan tähän blogiin perustaa meidän pelaajaryhmälle. Vähän jäi epäselväksi tosiaan että pitääkö näitä pelikokemuksia nyt kerätä tähän kurssin blogiin vai sinne henkilökohtaiseen HOPE-blogiin vai minne...
No, päätimme kuitenkin meidän ryhmässämme että voisin hyödyntää näin aluksi viikottaisen jääkiekkovuoroni ja käyttää sitä ensimmäisenä peliesimerkkinä. Siispä tässä kokemuksia perjantain aamuvuorolta:
Kaikki varmaankin tuntevat pelin nimeltä jääkiekko mutta jos ette tunne, niin se on joukkuepeli, jossa 5 kenttäpelaajan ja maalivahdin toimesta kamppaillaan maaleista. Enemmän maaleja saanut joukkue voittaa pelin (=palkinto). Itse pelaan Oulun Pyrinnön harjoitusvuorolla perjantaiaamuisin klo 7-8 ja peliä pelataan ns. harrastejääkiekkosäännöillä. Tällä harjoitusvuorolla käy vaihteleva määrä pelaajia, nyt viimeksi oli molemmilla puolilla maalivahti sekä 8 kenttäpelaajaa. Kentällä on kerrallaan 5 kenttäpelaajaa eli molemmilla puolilla oli tällä kertaa 2 vaihtopelaajaa hyökkääjille ja 1 puolustajille. Näinollen pelivuoro oli suhteellisen tasaväkinen ja maalilukemakin päättyi tasan 9-9.
Koska kysymys on harrastejääkiekosta, siinä ei ole erikseen joukkueenjohtajaa, valmentajaa jne. peliä ohjaavaa henkilöä, ei myöskään erotuomaria, joten säännöistä täytyy sopia sekä joukkueen sisällä (pelipaikat, vaihdot, jne.) että joukkueiden kesken (paitsiot yms. pelin sääntöjen noudattaminen). Peliä pelaamalla on mahdollista oppia ensiksikin ryhmäytymistä. Tässä kysymyksessä on pitkään samalla vuorolla harrastaneet henkilöt, joiden kesken ryhmäytyminen tapahtuu luontevasti pelkästään jo esimerkiksi pelipaidan väriä vaihtamalla. Myös oppimisen näkökulmasta havainnoimalla muita pelaajia on mahdollista parantaa joukkueen suoritusta esimerkiksi vaihtamalla pelipaikkoja tai pelitapaa, mutta se edellyttää yhteistä sopimista joukkueen sisällä. Kun vuorolle tulee uusi pelaaja, edellyttää hänen ryhmäytymisensä yleensä tunnusteluvaihetta vaikka osa henkilöistä tuntisi tämän jo ennakkoon. Katsotaan suoritusta, pelitapaa, kummalle puolelle hän paremmin kuuluisi jotta saadaan tasaväkiset joukkueet, jne. ennen kuin lopullisesti kollektiivisesti päätetään pelipaidan väri sekä pelipaikka kentällä. Pelin aikana on tietysti sitten mahdollista oppia motorisia taitoja sekä taktiikkaa, miten pelissä voi suoriutua paremmin.
Olen itse pelannut vasta nyt aikuisiällä noin 10 vuotta ja omat kokemukseni ovat pääsääntöisesti hyviä. Olen pelannut myös toisella jäävuorolla, jossa muut harrastajat ovat olleet paljon nuorempia sekä taitotasoltaan parempia. Tällöin pelikokemus on ollut huonompi, koska heidän tavoitteensa suoritukselle on ollut paljon korkeammalla ja heikompana suorittajana olen saanut enemmän negatiivista palautetta. Perjantaivuoron tavoite on lähinnä liikuntasuoritteessa ja se on sopinut minulle paljon paremmin.
Jääkiekkoa voi soveltaa opetuskontekstissa mielestäni parhaiten ryhmäytymisen ja sen dynamiikan apuvälineenä tai havainnointityökaluna. Myös ehkä sääntöjen merkityksen havainnointiin. Tai mitä mieltä sinä olet? Antakaapa kommentteja!

2 kommenttia:

  1. Veljenpojat ovat pelanneet aktiivisesti jääkiekkoa pienestä pitäen. Sivusta seuranneena olen huomannut, että pojat ovat oppineet liikunnallisuutta, ryhmätyötaitoja ja itsekuria. Taitojen karttuessa myös itseluottamus on kasvanut. Veljenpojilla on tavoitteena saada jääkiekosta ammatti, joten heidän lähtökohtansa on hieman erilainen, mutta periaatteessa samanlaisia elementtejä varmaan on tavoitettavissa heidänkin pelistään verrattuna harrastuspelaamiseen.

    VastaaPoista
  2. Niin, muistaakseni eikö Tamminen tai joku näistä arvostetuista jääkiekkovalmentajista kouluttanut muutama vuosi sitten mm. tiimityötaitoja jääkiekosta johdettujen periaatteiden kautta?

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.