"Ruutuajan" rajoittaminen tuntiin päivässä on suunnilleen yhtä järkevää kuin "paperiajan" rajoittaminen. Jos läksyihin menee puoli tuntia, voit käyttää värityskirjan värittämiseen ja romaanin lukuun yhteensä korkeintaan puoli tuntia lisää, ja jos teet niitä, et sitten saa enää piirtää etkä askarrella ennen kuin huomenna. Ja jos askartelutyösi on täysin kesken kun tunti tulee täyteen, otan sen pois sinulta väkisin ja jos se hajoaa, koska et ehtinyt liimata sitä kunnolla, niin omapa on ongelmasi kun et pitänyt huolta paperiajastasi. Kuulostaako tolkulliselta? Joo, ei minustakaan.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Ruutuaika romukoppaan
Susannan linkkaamasta blogikirjoituksesta muistui mieleeni jonkin aikaa sitten lukemani lastenpsykiatri Jaana Wessmannin blogikirjoitus "Ruutuaika romukoppaan", joka käsittelee samaa asiaa vähän eri näkökulmasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen vähän erimieltä tästä asiasta ainakaan en käsittelisi asiaa noin yksipuoleisesti. Nimittäin olen huomannut lapsenlapsillani sellaisen piirteen, että kun he istuvat koneen ääressä tunti tolkulla, heistä tulee hermostuneita ja agressiivisia. Tietysti paljon riippuu siitä, mitä koneella tehdään. Tai mitä telkkarin ääressä tehdään. Jos vain passiivisena katsellaan toisten tekemiä videoita tai mainoksia (sitäkin yksi lapsenlapseni olisi tehnyt vaikka kuinka kauan eli katsellut lelumainoksia) ei se varmastikaan ole edes hyödyksi lapselle.
VastaaPoistaJos koneella sitten pelataan askartelu pelejä tai muita kehittäviä pelejä, on se vähän toinen asia. Kädentaitoja ei kuitenkaan koneella opi eikä liikuntaa voi koneella harrastaa. Eikä kai kukaan lapselleen ruutuaikaakaan noin minuutilleen aseta kuin esimerkissä?
Monesti puhutaan että sota- tai strategiapelit eivä kehitä mitään vaan tekevät pelaajan vain agressiiviseksi. Mielestäni juuri nämä pelit opettavat loogista ajattelukykyä, yhteistyötaitoja ja monia monia muita taitoja. Tällaiset pelit monesti kestää vähän pitempään ja kun pelin joutuu jättämään kesken kokee pelaaja monesti hylkäävänsä ja pettävänsä joukkuekaverit.
VastaaPoistaTaitaa olla se avainsana "passivoituminen". Jos ruutuaika passivoi ja vie halua tehdä mitään muuta, niin kaipa se on joissain tapauksissa haasteellista.
VastaaPoistaMeilläkin on lähipiirissä lapsia ja nuoria (aikuisiakin), joille pelin tai tv:n keskeyttäminen on tunteita raastava tilanne, vaikka kesksytys tulisi ihan "loogisessa" paikassakin. Silloin kai ne kysymykset heräävätkin: miksi tämä keskeytys aiheutti moisen tunnemyrskyn tai konfliktin?